En ole koskaan tuntenut itseäni näin hyvin kuin nyt

Ja päivä päivältä tunnen itseni vielä paremmin.

Koen ajoittain uuden tarvetta. Tarvetta uudelle alulle, uudelle hius- tai vaatetyylille, ihmissuhteille, työ- tai koulutustaipaleelle. Tällä kertaa uuden tarve koski blogia. En ole kahteen vuoteen päivittänyt aiempaa blogiani, sillä siitä tuli lopulta pakkopullaa. Pakollinen tarve päivittää kuvia mökin remontista, kodin uudistuksista tai ylipäätään elämän hienoista hetkistä. 

Halusin olla blogissa rehellinen elämästäni, kertoa miten minulla oikeasti menee. Elämästä risuine ja ruusuineen, ihan niin kuin blogin alkuaikoina. Jostain syystä en kuitenkaan onnistunut kertomaan sitä vanhassa blogissa. Toivon mukaan pystyn jakamaan sen tässä blogissa. Tämä on uuden blogin ja elämästä kertomisen alku.

Kumma kyllä, elämäni on tällä hetkellä melko tasaista. Viimeistelen graduani, asun poikaystäväni kanssa, siivoan ja järjestelen kotiamme, luen kirjoja, katson elokuvia ja sarjoja, sekä nautin elämästä. Ehkä juuri tämän tasaisuuden vuoksi kaipasin siihen jotain uutta. Koin tarvetta jättää jotain jälleen jälkeeni. Tarvetta kirjoittaa ilman, että tekstiä arvosteltaisiin ja siitä annettaisiin numero. Jotain rennompaa kouluhommien ohelle.

Pidettäköön tätä blogia omaelämäkertanani. Kerronta alkaa yliopistoajoista, mutta muistelen myös mennyttä aikaa.